Hei taas kaikki te jotka olette saaneet etuoikeuden lukea näitä kirjoituksia. Loma alkoi lauantaina 23.7 osallistumisella metsän raivaukseen maaseudun kehittäjän kotitilalla. Oli hirveän helteinen päivä, ilmankosteus jotain 100% tienoilla ja muutaman tunnin työrupeaman jälkeen tuntui kuin olisi puutetta nesteestä ja kivennäisiäkin oli luultavasti häipynyt kehosta enemmän kuin tt.lääkäri määrää. Seuraava yö oli hirveä,ei saanut nukutuksi ja oli kamala olo, sydän hakkasi mitä sattui. Onneksi sunnuntaina oli vielä lepopäivä, sai levätä ja valmistautua maanantain automatkaan Piikkiö-Suolahti jossa oli ensimmäinen etappi veljeni luona.
Maanantaina reissu alkoi mukavasti leppoisassa säässä. Nautimme Tampereen jälkeen eväskahvit huoltoaseman pihalla ja pisureissun jälkeen matka jatkui. Ruokailtuamme Hirvaskankaan ABC:llä ajelimme veljeni luokse Suolahden keskustaan, matkaan oli kulunut noin 5,5 tuntia.
Mutta sitten alkoi kuten aina ennenkin ruokailun jälkeen,hirveä väsymys jonka suurimmaksi osaksi aiheutti viikonlopun helteestä aiheutunut nestehukka,matkaväsymys sekä ruoka joka juuri oli alkanut sulaa ja täten hallitsi elimistön tilaa! Harmitti kovasti,olisi ollut mukava veljen ja veljen muusan kanssa jutella pitenpäänkin. Onneksi kuitenkin tuli hieman soiteltua haitareita ja duona vieläpä.
Tiistaina aamupäivällä matka jatkui,parin päivän reissu pohjoispohjanmaalle Vaalaan oli tosi hieno,kiitti vaan majoituksesta joka oli viiden tähden luokkaa. Aada lypsi pariin otteesen Mankisen lehmät niinkuin vanha karjakko ainakin. Sanoinkin että eipä omena pudonnut kauaksi puusta kun lypsäminen kävi kuin Karstulan mummulta.
Merkinnät RSS-syötteenä